Tervehdys pitkästä aikaa. Nyt ei ole oikein aikaa riittänyt tänne sillä työt vievät koko ajan.
Taidenäyttelyn järjestäminen 18 taiteilijalle vie kaiken ajan.. ja muut touhut työssä siihen päälle. En valita, nautin koko rahalla =)

Vanhin poikani pääsi ripiltä viikonloppuna. Kyllä siinä sydän oli pakahtua tunteista kun katseli lastaan alttarilla. Niin se aika vain vierii.. saa välillä miettiä mihin se aika katoaa.. Ja varsinkin nyt kun on töissä niin päivät menevät vinhaa vautia. Pian on juhannus ja kun vertaa viime vuoteen niin matot ja kaikki pesemättä eikä edes ehdi pesemään saati muuta tekemään. mennään onneksi maalle tänä jussina. 

Asunto asia seisoo... Talo on myynnissä ja katselijoita käynyt, olo välillä kuin näyttely esineellä.. Tänään on meillä erään talon katselmus, mutta en uskalla toivoa mitään. Olo on itkuherkkä, koskien siis talo asiaa..  Nyt ei voi suunnitella mitään eik tehdä mitään. Ja nykyisen talon omistaja sanoo ettei meillä ole hätää eikä meillä tarvii mennä mihinkään..

Mutta kuinka ihmeessä voi nauttia olostaan kun on koko ajan pelko perseen alla että milloin tulee ilmoitus että talo on myyty?  Mutta tähän en halua jäädä yhtään pidemmäksi aikaa kuin on pakko.  Suuhun on jäänyt koko touhusta tosi paha maku.

Välit anoppiin jälleen poikki... Pyydettiin lapsenhoito apua mutta eipä halunnut otttaa hoitoon kuin toisen. toinen ei osaa käyttäytyä eikä muutakaan.. Emme osaa kasvattaa lapsia jne. Eivät tulleet edes vanhimman lapsen rippijuhliin, ei edes miehen siskot.. Että kova on koulu jälleen...

Kerron myöhemmin lisää toisessa blogissani asioista joita tähän en voi laittaa.. Mutta tuossa siis pääkohdat.. Olette mielessä rakkaat ystävät täällä....  Nauttikaa juhannuksesta.. Ja olkaa ihmisiksi =)