Lapset saatettu tarhaan ja nyt siivoillut ja kohta asioille juoksemista!
Sitten miehen luokse sairaalaan.

Miksi ihminen on itsekäs?
Miksi vasta sitten kun sattuu jotain niin huomaa sen toisen todellisen tärkeyden? Arjen keskellä ne kaikki pikku viat paisuvat suunnattomiksi, vaikka itse asiassa ne ovat pienen pieniä?

Lupaan parantaa tapani ja lopettaa tai ainakin vähentää marmatusta miehestä kun saan se takaisin kotiin turvallisesti.

Viime yönä tuli huomattua se että yksin on paha nukkua!! Siksipä en laittanut yhtään hanttiin kun neiti tuli viereeni tuhisemaan. Kummasti parani minunkin unen laatuni kun toinen oli vieressä.

Kerroin aikaisemmin siitä työnhausta. Ja siihen oli viimeinen haku 3.10 joten taidan jo luovuttaa ja lopetan odottamisen!! Ei tärpännyt se tälläkertaa! PAH!!
Ei auta kuin aloittaa uudelleen järjestelmällinen haku.. jos vaikka tärppäis myöhemmin sitten.
Mutta aina se latistaa ja lannistaa kun tulee takapakkia ja varsinkin kun olen ollut koton 5v niin tuntuu että se lyö leiman otsikkooni!

Mutta enivei, nyt on ihana pakkasaamu joten ahkeroimaan alkaa hän ja toivottaa oikein hyvää torstaita kaikille tasapuolisesti!