Minä olen onneton, surullinen ja ahdistunut!!
Heti kaupunkiin palattuamme vatsani alkoi reistailemaan eli siis kipuilemaan. Enkä ymmärrä?!

Olenko minä onneton täällä, enkö halua olla, jne.. Kysymysten määrä on valtava!

Ja äsken lukiessani ANYAN kirjoitusta mummostaan, itku tuli rajuna. Muistelin omaa mummoani ja omaa nuoruuttani ja tuntuu että jossain on jotain mitä en ymmärrä enkä tiedä tai en tajua.

Maalla ollessamme kaikki oli hyvin ja olimme onnellisia siis koko perhe. Mutta täällä lapset kitisevät, tappelevat, riitelevät ja me aikuiset riidellään ja huudellaan.
Mikä meissä on vikana? En tajua, en!


Asiasta sitten kolmanteen erittäin huonosti siirtyen:

Lapsellani oli koulukuvaus tällä viikolla. Ja poikani oli poissa koulusta kun nämä kuvauslaput oli jaettu. Hän kysyi koulussa lappua ja opettaja sanoi ettei hän nyt sitä löydä, että tule kuvaukseen vain. No hän meni ja YLLÄTYS hän ei päässyt kuvaukseen ilman lappua. Tähän opettaja oli sanonut. No ei voi mitään!!!!

WTF??????????????