Olo on kuin pieksetyllä.

Nämä minun jalkani vaivaat vain päivä päivältä pahemmin..
Nilkat eivät pina anna astua yhtään. Välillä vihloo niin penteleesti että kyyneleet nousevat silmiini.
Ja kun yrittää kävellä niin ettei nilkkoihin satu niin sitten on selässä ja jaloissa lihakset aivan kipiät.

Lääkäriin saisi siis jälleen mennä. turhaa se on sillä siellä ne tuputtavat tulehduskipulääkettä ja minun vatsani ei ibubrofeiinia kestä kuin muutaman ja niitä pitäisi popsia 2 viikkoa 3 kertaa päivässä niin vaiva voisi hävitä. 

Vuoden tässä ollaan kipuiltu ja kipuillaan siis edelleen.
Nyt vain mietityttää se että kuinka käy paluu työelämään? Kuinka pian sitä on saikulla kun ei jalat kestä.
Tänään olisi neidillä toimintaterapeutilla käynti. Neiti nimittäin käyttää oikeaa ja vasenta kättä yhtä taitavasti ja toinen pitäisi nyt saada sitten vakiintumaan paremmin siihen kirjoitukseen. 
Neiti vain kysyi että eihän häneltä leikata mitään?!  Kaikkea niiden päässä pyörii.

Meille on myös rantautunut jo flunssa. JIPPII =( 
Tuntuu että lapislla on mahdottoman huono vastustuskyky vaikkakin on neiti käynyt viimevuoden kerhoissa ja pikku-ukkokin..  EN ymmärrä.. Mutta nyt olen sitten aloittanut maitohappobakteerikuurin lapsille jälleen.. Katsotaan onko se humpuukia vain vaikuttaako yhtään mihinkään.

Mutta pitäisi alkaa aamutouhuihin. Ja olisi ukkelin kanssa kerho. Hän kyllä tomerasti ilmoitti ettei lähde.
(syy siinä kun kerhossa lapset leikkivät eri huoneessa kuin se missä aikuiset ovat. Ja tämä ei ole pikku ukon mieleen sillä hän ehti tottua edellisessä paikassamme siihen että kaikki on samassa tilassa.)