Pohdin pitkään että kirjoitanko tämän päiväisestä psykologilla käynnistä..
Mutta ajattelin sitten kuitenkin rohkaistua sillä kyseinen asia sai taas vereni kuohumaan ja ajatuksieni sekaisin..

Minä olen aina ollut se "musta lammas" perheessämme. Minulla on lisäkseni yksi veli joka on minua vanhempi. Olen ollut kiltti tyttö siihen asti kunnes lähdin opiskelemaan yläasteen jälkeen. En senkään jälkeen mikään paha ole ollut, mutta kuitenkin se jonka menoja ollaan vahdittu ja jonka elämää säädelty tähän päivään asti. Ja varmasti tästäkin eteenpäin.

Kun olin n. 20v. tulin raskaaksi. Raskaus ei ollut toivottu ja mietinkin tuolloin aborttia mutta halusin kuitenkin pitää lapseni sillä syytön hän oli tilanteeseensa.  Tämä oli ehkä yksi asia joka ainkain äidilleni oli kova pala. Sillä olihan perheeseen tulossa "avioton lapsi".

Lapsi kuitenkin sulatti myös isovanhempien sydämen.. Ja näin ollen hänestä tuli lellikki, ainoa lapsenlapsi.

Vuosien kuluttua tapasin nykyisen mieheni. Hän hyväksyi lapseni pyytettömästi mutta vanhempani eivät hyväksyneet ehdoitta miestäni. Hän ei täyttänyt heidän "raamejaan" sillä mieheni on ylipainoinen ja erittäin itsepäinen ja omantiensä kulkija. 

Mieheni ei suostunut venhempieni muottiin kasvatustapoineen eikä muutenkaan. Hyvä niin.
Sitten syntyi pienimmät lapset jotka eivät tänä päivänäkään ole saavuttanut sitä asemaa minkä esikoiseni aikoinaan teki.

Lapseni ovat eriarvoisia isovanhempien silmissä. Onneksi pienimmät eivät sitä ymmärrä.
Esikoiseni saa kalliita lahjoja  ilman syytä. Pienimmät eivät mitään, joskus jotain.  Esikoistani he pitävät melkein kuin omaa lastansa. En edes jaksa kaikkea luetella mutta voitte arvailla.

Myös minä olen eri asemassa veljeni kanssa. Minä olen piika, heidän tyttärensä. En koskaan missään tilanteessa ole aikuinen vanhempieni rinnalla, kuten veljeni vaimoineen on.  Veljeäni perheineen kohdellaan kuten vieraita, minä taas perheineni kuulun kalustoon  joka siivoaa, pyykää, jne.

Minun ja mieheni kanssa ei keskutella kuten veljeni ja hänen vaimonsa kanssa.

Tämä asia on syönyt sisintäni vuosien varrella ja turruttanut niin että käyntimme maalla tapahtuu lasten ehdoilla..

Nuorempana mietin että olen ottolapsi, adoptiolapsi ja siksi kohtelu on erilaista.. Mutta geenit ja kaikki puhuvat puolestaan.. =)

Näin, tästä tuli aika rankka purkaus ja jos joku tunnistaa minun niin pyydän jättäkää se arvoon omaansa.

Kiitos!

537305.jpg