Olen vihainen.. en paljon mutta keskinkertaisesti.

Olen ollut jo jonkin aikaa kuin takapuoleen ammuttu karhu. Ja mies kysyikin tänä aamuna että mikä on ? Tai kysyi näin että mikä sinulla on ollut jo 2 viikkoa?!
Pitääkö mies minusta kirjaa?!

Okei, olen masentunut mutta enivei.. Ärsytti entisestään ja aloin sitten miettimään..
Osa syy ehkäpä siinä on että olen tympääntynyt tähän rooliini että teen melkeinpä kaiken oli mies kotona tai ei.. Oli viikonloppu tai ei. Ja jos minulla on asiaa niin se joko

a)ohitetaan
b)unohdetaan
c)oma asia on parempi

Olen yrittänyt viritellä keskustelua lasten tarhapaikoista ensi talvena, sillä paluu työhön alkaa silloin. Mutta ketään ei kiinnosta, eikä ketään kiinnosta!

Ja sitten kun kysellään  että mikä nyt on

jos satun

a) huokaisemaan
b) laittamaan oven äänekkäämmin kiinni
c) istun enkä puhu mitään
d) olemaan vain apea   

Mutta pahinta kaikessa on se että jos erehdyn valittelmaan tekemättömyyttäni.. Niin miehen vastaus..
No, mene johonkin.. Tee jotain?!   mutta mitä!!!

a)meillä ei ole todellakaan ylimääräistä rahaa mihinkään harrastukseen
b)ei ole ystäviä kenen kanssa mennä sinne jonnekin
c)ja aina tulee vastaan se raha

ja mies ei näitä ymmärrä. Helppo hänen sanoa sillä hänen sukunsa ja ystävänsä ovat täällä ja hänen harrastuksensa ei todellakaan maksa muuta kuin muutamia bensa litroja..

Mitä teen?

a) hanko metrisen koivuhalon
b) tuuppaan turpaan
c) höyryilen taas yksin?!


Kaiken tämän keskellä jaksan vielä vetää kahta pientä uhmaikäsitä lasta ja yhtä murrosikäistä ja jaksanpa miettiä vielä että olenko todellakin onnellinen