Eilinen kerho oli jälleen kerran positiivinen kokemus.. sain nauraa pitkästä aikaa oikein kunolla. Mutta koiin palatessa kaikki olikin sitten jo pois pyyhitty. Pienin itki jo ennen kuin sain oven auki. Kaaos oli täydellinen.. Pikku ukko kysyi itku kurkussa maitoa ja painoi päänsä olkaani vasten..
Voi kuinka paha oli itselläkin olla.. =(

Ukkeli oli siskon leikkikaveria lyönyt päähän ja mies siitä suuttunut tottakai, sillä eihän ketään saa lyödä (meillä pienellä on kovasti lyöntikausi meneillään)
Sitten sisko itki kun kaveri lähti pois ja mies suivaantui siitäkin..

Painuin lasten kanssa yläkertaan ja vannoin että lähden ovesta ulos lapsineni.

Lapsellista käytöstä myös minulta, mutta minkäs teet.. OLEN MASENTUNUT!!!
No ei kaikkea voi senkään piikkiin laittaa, mutta ärsytti se että minun hyvä oloni oli pelkällä oven avauksella pois pyyhitty.

Tänään olen yrittänyt kovasti olla hyvätuulinen.. ei se aina helppoa ole mutta.. yritetään..
EN muista koskaan olleen näin vaikeaa henkisesti siis itselläni..
Onkohan tämä merkki jostain vai ? En todellakaan tiedä..