Joka ikinen aamu minulta kysytään onko tarha-aamu.
Jos vastaan että kyllä, silloin alkaa armoton itku. Se ei ole näyttelyä vaan se tulee pikku-ukolla sydämen pohjasta asti.
Hän istuu sylisää ja painaa päänsä kaulakuoppaan ja silittelee hiuksia koko ajan.

Tänään ei ole tarhapäivä joten kun hän aamulla itkien sanoi ettei halua mennä tarhaan niin hän oli tyytyväinen.
Mutta koko ajan kyselee missä olen (jos en ole näköpiirissä), mitä teen, tulee ja halaa ja suukottaa sanoen että ihana äiti..

Neiti ei meinannut lähteä kerhoon tänään. Niin paljon vaikuttaa pikku-ukon reaktiot neitiinkin.
En tiedä siis oikeasti mitä teen. Sillä minun vatsani reagoi armottomasti tähän soppaan. Eli kohta olen joko sairaalassa tai hermolomalla.. Ja tämä ei todellakaan ole naurun asia..

Ajattelin että jos teen niin että pidän lapsia muutamana päivänä tarhassa.. ja sitten kylmästi jätän ne sinne kun ja jos alkaa työt..

Pikku-ukko oireilee jo tähän.. Usein on vatsakipuja.. ja hän on todella kiukkuinen, itkuinen ja ei oikein osaa tehdä mitään..

Neuvoja??

Ja tiedän sen että jossain vaiheessa se itku loppuu..mutta...