Sateinen aamu ja jotenkin on sitten mielikin maassa, jälleen.
Neidillä olisi kerho päivä ja ei yhtään olisi innostusta lähteä tuonne ulos kävelemään ja varsinkin kun pikku-ukko pitää ottaa mukaan ja sekin on niin pahalla tuulella.

Kaupassakin pitäisi käydä ja pestä pyykiä.
Miten voikin tämä arki olla taas näin rankkaa ja ahdistavaa?

Mistä saisi sitä elämänhalua ja -iloa? 

Aamulla heräsin jälleen vatsatuskaan. Se olikin sitten aamu pöntöllä ja aivan kuin olisi tulta ollut koko tuotos. Ja mitään syytä ei vatsaani löydy.. Tai siis se ÄP.
Stressiä ei saisi ottaa mutta kuinka se onnistuu?

Kuinka voi elää nykyaikana stressitöntä elämää? Kun kaikilla on kiire, kaikkialle on kiire. Ja jos itse yrität hidastaa niin jäät jalkoihin. Kuinka ihmeessä voi hakea töitä tällaisessa maailmassa niin ettei ole pelkooa sairastumisesta?