aamu pilalla. En saanut edes kahvia juoda rauhassa saati herätä rauhassa kun eräs nimeltä mainitsematon pikku ukko oli jo hereillä.  Minua olisi väsyttänyt niin makeasti. Ja nämä makeat unet ovat minulla harvinaisuuksia. Yleensä olen hereillä jo klo.6 mutta tänä aamuna kello oli 7 kun heräsin.

Nyt sitten kaksi alle kouluikäistä mekastaa tuossa lattialla puolialastomina (ei ole äiti edes vaatteita saanut lapsille päälle) ja eivät anna äidilleen edes hetkeä hiljaisuutta. Joten ajatus pätkii ja pahasti.

Pääkipu on poissa vielä ainakin. Katsotaan kuinka käy päivemmällä.

Mies kyllä nukkuu tyytyväisenä sängyssä, sillä eivät lapset häntä kaipaa, ehei...

PRKL!!!!!

Ja minä erehdyin ajattelemaan että jos vaikka saisin muutaman rauhallisen hetken saati päivän ennen kuin lähden pikkuisten kanssa junalla maalle.  PAH!!  Pinna kiristyy... mutta minkäs teet!!!
Arvatkaas mieli ja tilanne kun on loma ohitse?!?!?  *viheltää*