Mies lukee yläkerrassa iltasatua pikkuisille, tiedän että kello on 22 ja meidän pikkuiset valvovat.
Satuna tällä kertaa Prinsessa Ruusunen, joka uppoaa myös pikku ukkoon ihan hyvin.

Huomasin äsken ajatelevani että olen onnellinen tai siis tarpeeksi onnellinen.  Sillä useampi päivä on mennyt miettiessä sitä onnellisuutta.  Onhan se totta että masennus vie voimia ym. ihan kaikesta. Siksipä olikin mukava huomata positiivisia ajatuksia itsellään.

Huomiseksi on luvattu sadetta joten ajattelin ottaa miehen mukaan kirpparille katselemaan mitä tarjolla olisi. Onneksi mies tykkää lähteä.
Tai se on sitten vain sitä että sitä yhteistä aikaa on ihan liian vähän  niin se on sitten otettava vaikka siellä kirppiskäynnillä.  Mutta me olemme edes siitä hetkestä tyytyväisiä.  Onneksi on tuo 14v joka jää katselemaan pikkuisia hetkiseksi. Eihän se sitä aina tee mielellään mutta oppiahan se on sekin kun pienemmistä pitää huolen ja näin tulee tienattua sitä kuukausirahaakin.

Toisaalta tuntuu pahalle että isoveli on se joka "antaa" vanhemmille yhteistä aikaa, mutta jos sitä ei muualta saa niin otetaan sieltä mistä sitä saa.

Mutta toivottelen teille illanjatkoja ja lähden miehen kainaloon hetkiseksi kunnes uni saa vallan..

Nati nati!