Kuinkahan täältä taas noustaan ylös?!

Tuo ihana tuoksu sateen jälkeen sai pintaan erittäin ahdistuneen olon, eräät kappaleet radiossa saa kyyneleet valumaan.. Voi luoja kuinka ahdistaa.. 

Minä rakastaisin elämää mutta kun pääsisi selville tätä ahdistuksesta ja yleisestä pahasta olosta..

Kaipaan maalaiselämää vaikka pidänkin tästä kaupunkielämästäkin..  Niitä maalaistunnelmia en saa siirrettyä tähän päivään vaan ne kulkevat ahdistavina tuntemuksina sisälläni jotka repivät ja raastavat ja saavat oloni  huonoksi..

Itkettää niin vietävästi ja pitäisi vain jaksaa olla..  Kun suljen silmäni niin silmiini nousee lapsuuden kesät ja maisemat ja muitakin kauniita maisemakuvia matkojen varrelta.

Miksi ne vainoavat minua.. muistot ovat ihania..mutta miksi ne muistellessa kuitenkin ahdistavat niin paljon..