Tänään tulee koiravieraita ja toinen niistä on vielä ihan pikkuinen.. Koirakuumehan se iskee mutta minkäs teet! Perheessä kun on yksi allerginen niin sepä se sitten riittää. Ei siis meille koiraa.

Tämä mieheni sisko joka siis tulee koirineen ja ukkoineen niin yrittää kesäksi saada meitä yhteen anopin kanssa. Ja mieheni toisen siskon. Ai miten niin hyvät välit?!

Ei se anoppi ihan niin paha ole kuin se toinen sisko.. Tai ihan miten vaan.. yhtä pahoja..
Miten se aina onkin niin että "lapseton" on niin paljon parempi kasvatusasioissa kuin se "Lapsellinen". EN kuitenkaan yleistä sillä jokaisesta meistä löytyy kuitenkin huonoja ja hyviä ihmisiä.

Mutta minut jolla jo ennestään oli lapsia ennen kuin tapasin nykyiseni niin tullaan neuvomaan ja sanomaan että miten asiat ovat ja sitten se teilaus tyyli.. Jos ei mene niin kuin halutaan niin puhelakko on välitön ja kestää yli2v.

Nimittäin tämä toinen sisko ei ole koskaan "elävänä" nähnyt meidän pienintä pojua.. paitsi kuvissa.
Ja mummokin on jopa 1 kerran nähnyt ja ikää on pojulla 2,5v.  Mitä se kertoo?!

En minä halua olla se joka tulee aina puolitiehen vastaan tai on se joka antaa anteeksi, sillä en minä ole tehnyt väärin?! Eikö jokainen kasvata lapsensa tyylillään?

Ymmärrän sen että jos menee totaalisesti puihin niin sitten voidaan neuvoa.. Mutta..

Katastrofihan siitä tulee kesällä kun "salaa" tapaaminen järjestetään.. Sanokaa minun sanoneeni..

"Inhoan" ihmisiä jotka kuvittelevat tietävänsä ja tuntevansa toisten asiat paremmin kuin asianosainen itse!