Tuli vastaan työpaikka ja huomenna viimeinen hakupäivä.

Nyt pitäisi saada tehtyä hakemus ja itsensä orientoitua siihen että hyvä hakemus tehdä....

hmmm..

Talo on ihan hiljainen ja kello on  22. Lpset sain nukkumaan tunti sitten ja mies meni samalla. Ihana hiljaisuus meillä on sein täys hässäkkä koko ilta. Tuntu toisinaan että Nanny911 olisi hommia. En nimittäin saa lapsia nukkumaan kovinkaan usein ennen klo 21.30-22  ja tuo aika ei ole sopiva alle kouluikäisille. 

Meillä on laulettu, luetteu, juteltu, tehty vaika mitä..  Mutta onneksi tämä ilta oli poikkeus.   Tänään muutenkin on erikoinen päivä ollut, koska olen muutenkin saanut paljon aikaan.  Aamlla leioin pullaa ja sitten silitin olohuoneen ikkunoihin vehot, samoin vanhimman huoneeseen. 

Ihanaa kun tulee kevät. Täytyisi suunnitella multien vaihtoa ja mahdollisten istukkaiden laittoa..  Lapset ovat ostaneet paprikoita jääkaappiin, että saavat niiden siemeniä istutella.  Onkos keneläkään muuten kokemusta/tietoa että onnistuuko kasvattaminen suoraan paprikoiden siemenistä. Sato ei ole se tärkein vaan se tekemisen ilo.

Viime syksynä marjapensaat antoivat marjoja hyvin, ja niiden antimista on saatu nauttia koko tali ja mehuja riittää varmasti syksyyn asti.

Pihalla kasvaa kaksi omenapuuta joista satiin viime syksynä hilloa kellariin. Maistui hyvälle.

Tämä meni nyt hieman asian vierestä...Mutta nyt jatkan tästä omasta ajasta nauttimista...

Rakastakaa toisianne

Elikäs täällä pohjanmaalla asutellaan edelleen ja ollaan eloomme ihan tyytyväisiä. Joskus mieleeni hiipii ajatus että voisiko asiat olla kuinka erilailla jos olisimme jääneet Espooseen?  Mutta kukapa sen tietää..

Elämämme on nyt täällä ja sillä siisti. Lapset ovat eskarissa ja tarhassa, vanhinkin päättelee peruskouluaan ja siirtyy opiskelun saloihin.  Tuntuu kuin aika olisi omalla kohdalla pysähtynyt, päivien vain soljuessa ohitse.

Viime viikolla katselimme neidin kanssa "decojamme" ja pohdimme, että alkaisimmeko uudelleen touhuun?

Rahat meillä on tällä hetkellä tiukassa. Vuoden vaihteen jälkeen aloitin osa-aika työn ja nyt vasta maaliskuussa on kaikki paperit kohdallaan että pystyin laittamaan liitton hakemuksen. Kaikkea sattui matkalla, palkat jäi tulematta ym. Mutta nyt saa sitten toivoa että jonot eivät olisi kaikista lomautuksista huolimatta ihan älyttömän pitkät, sillä laksut sen kun kasaantuvat ja kevättä pitäisi edistää, pienin muutoksin mutta niihinkin tarvitaan rahaa.

Ja suurin muutos syksyllä on meidän häät. Saa nähdä mistä rahat niihin, jostain kuitenkin.

Nyt lähden kävelylle.. palataan

Ps. toivottavasti vanhat tutut löytävät minuta jälleen tältä